Sijoitusperheenä toimiminen

Silloin tällöin kaipaamme sijoituskoteja lupaaville kasvateille. Sijoitusperheen tulisi olla yhteistyökykyinen, luotettava ja valmis joustamaan tarpeen vaatiessa. Eri kasvattajilla on eri käytäntöjä, mutta tässä lyhyesti mitä tarkoittaa sijoitusperheenä toimiminen.

Sijoituskissalla tarkoitetaan kissaa, joka asuu luonasi omassa rakkaassa kodissaan. Kissa on kuitenkin kasvattajan nimissä/omistuksessa niin kauan, että on tehnyt sovitun määrän pentueita. Sopimuksen täytyttyä kissa siirtyy sijoituskodin omiin nimiin leikkauksen jälkeen. Kissasta maksetaan varatessa varausmaksu, joka palautuu tässä vaiheessa.

Sijoitusperheen tulisi huomioida:

Naaraskissa:

• Naaraskissan kiima saattaa alkaa hyvinkin varhaisessa vaiheessa. Tällöin tulisi varautua kissan huuteluun ja meluamiseen.
• Kiimat saattavat tulla niin yllättäen, että astutuksen toteuttamiseksi kissa voi saada varsin vauhdikkaan lähdön sulhasen luokse tai sulhanen saapuu naaraan luokse. Uros saattaa olla myös merkkailija tyyppiä, joten tulisi varautua sijoittamaan kaksikko niille sopivaan tilaan.
• Naaraskissa synnyttää kasvattajan luona tai sijoituskodissa. Käytäntö sovitaan sijoitussopimusta laadittaessa.
• Naaraskissan synnytyksessa voi joutua olemaan apuna ja eläinlääkärin sekä kasvattajan puhelinnumero täytyy olla hyvissä ajoin selvillä hätätilanteen sattuessa.
• Kasvattajan kanssa avoin informaatio odotus/synnytys/pentuajalta suotavaa.
• Kissan synnyttäessä sijoituskodissaan kasvattajana minä huolehdin pentuihin liittyvistä kuluista, kuten ruoka, kissanhiekka ja lääkärikulut.

Uroskissa:

Välillä toivomme myös sijoituskoteihin poikakissoja. Tässä huomioitavaa on se, että itse en kasvatuksessani käytä urosta kuin 1-3 kertaa. (Jos on ulkomailta tuotu, sitä käytän mahdollisesti enemmän kuin edellämainitsemani.)

• Uroskissan ollessa kyseessä täytyy olla kärsivällinen mahdolliselle teini-iän merkkailulle ja huutelulle.
• Kasvattaja voi toivoa urosta naaraan luokse nopeallakin varoitusajalla.

Kasvattaja on tukena koko prosessin ajan. Yksityiskohdista sovitaan ja keskustellaan tilanteesta riippuen.

Lue lisää alla olevasta linkistä:

https://www.kissaliitto.fi/2016/sijoituskissaopas

Sijoitusperheen tarina:

Kun minua pyydettiin kirjoittamaan juttu sijoituskotina toimimisesta, luonani oli jo syntynyt kolmet sijoituskissan pennut. Ensimmäinen pentue syntyi Selkirk Rexille, joka ei ollut omani, vaan sattumusten kautta minulle tullut synnyttämään. Toiset pennut syntyivät Ragdollille ja pentuja syntyi viisi. Kolmas pentue syntyikin samaisena vuonna mutta rotu oli Selkirk Rex ja pentueessa syntyi neljä kiharakarvaista vauvaa. Miten kaikki alkoi? No minäpä kerron.

Asuin vielä siihen aikaan avopuolisoni kanssa kerrostalossa kaupungin keskustassa. Kuitenkin tiemme veivät erilleen ja ostin isohkon rivitaloasunnon itselleni. Yksinäisyys kuitenkin kalvoi ja päätin, että tarvitsen kaverin itselle. Otin yhteyden kasvattajaan, joka ehdotti sijoituskissaa. Olin tietenkin kiinnostunut, mutta ilmaisin epäluuloni kasvattajalle. Jätimme asian toviksi hautumaan, mutta hetken kuluttua kasvattaja soitti ja ehdotti asiaa, jota en voinut uskoakaan kuulevani. Hänellä oli sijoituskissa, jolle oli suunnitteilla pennut, mutta kissa ei voinut tehdä pentuja omassa kodissaan. Kasvattaja oli miettinyt ottavansa kissan luokseen kissahuoneeseen synnyttämään, mutta ehdottikin minulle, että haluaisinko minä toimia synnytyskotina. Asia kiinnosti minua ja ajattelin, että saisin epäilykseni kaikkoamaan, jos lähtisin tähän mukaan. Kissa saapui minulle kuukautta ennen laskettua aikaa, hetken tutustuimme ja pian tajusimmekin olevamme hyviä kavereita. Kasvattaja pyysi kuvia emosta, kuulumisia ja tilannepäivityksiä aika ajoin. 

Odotusaika sujui hyvin. Punnitsin emoa joka viikko, kirjasin painon aina ylös ja kirjoitin määrän paljonko ja mitä emo oli syönyt. Emo etsi itselleen synnytyspaikkaa ja yhdessä teimme pahvilaatikoista pesäpaikkoja sekä kasvattajan antaman pentupesän. Muutama päivä ennen laskettua aikaa, minua alkoi jännittää. Mitä jos kissa tekisi pennut yöllä, enkä heräisi? Mitä jos tulisi ongelmia? Kuitenkin kasvattaja oli koko ajan minuun yhteydessä ja olimme käyneet laajat keskustelut miten ongelmatilanteissa toimia. Lisäksi hän oli hälytysvalmiudessa koko ajan, jos synnytys alkaisi. Laitoin kaiken valmiiksi pentupesän lähelle, desinfiointiaineen, vanulappuja, talouspaperia ja puntarin. Onneksi tunsin kissan jo sen verran hyvin, joten huomasin oudosta käyttäytymisestä, että pian aika oli lähellä. Ilmoitin kasvattajalle, jolloin hän pyysi ilmoittamaan, kun ensimmäiset supistukset alkaisivat. Viisituntia odotettuani, päätin mennä pienille nokosille, herätys soittaisi tunnin päästä eli 01.00 yöllä. En ehtinyt kuin vartin makoilla, kun kissa tuli päälleni raapimaan. Silittelin kissaa hetken, se palasi pentupesään, kunnes tuli uudestaan luokseni minua herättelemään. Kiirehdin kissan vierelle, ilmoitin kasvattajalle ja puolituntia myöhemmin oli ensimmäinen pentu maailmassa. Samalla hetkellä kasvattaja saapui luokseni avuksi. Punnitsimme pennut, katsoimme sukupuolet ja varmistimme, että pennut söivät.

Sitten alkoikin pentuaika. Aamuin illoin punnitukset, kasvun kirjaaminen ylös ja emon ruokinnasta huolehtiminen. Kun pennut alkoivat liikkua enemmän, siirsin ne olohuoneeseen, jossa pystyin enemmän hoitamaan niitä, käsittelemään ja totuttamaan ääniin. Valitsin ensimmäiseksi kiinteänruuan antamispäiväksi sellaisen, jolloin minulla oli useampi päivä vapaata, jolloin pystyin opettamaan pennut vessalaatikolle. Kasvattajan ohjeiden mukaan tein pennuille maitojauhevesipatee-ruokaseosta ja broilerinjauhelihaa, jonka ensin tarjosin pennuille sormilla maistettavaksi, jonka jälkeen ne alkoivat itse syömään matalareunaiselta lautaselta. Sitten nostin pentuja puupellettilaatikolle, johon ne oppivat uskomattoman nopeasti. Pian alkoikin pentukyselyjä tulemaan, jolloin työnkuvaani kuului ottaa uusille omistajille kuvia ja videoita pienokaisista ja niiden kasvusta. Lisäksi pidin asuntoni aina äärimmäisen siistinä, että katsojat voisivat saapua katsomaan koska tahansa uusia perheen jäseniään. Huolehdin pentujen madotukset ja sen, että ne eivät syöneet mitään väärää. Kirjoitin ylös pentujen luonteista ja nautin päiväunista pikkuisten vauvojen nukkuessa vieressäni tai päälläni. Silloin päätös oli varma. Minusta tulisi sijoitusperhe.

Kaiken kaikkiaan yhteistyö kasvattajan kanssa on ollut helppoa ja joustavaa. Kasvattaja on hankkinut odottavalle emolle ja pennuille kaiken tarvittavan, ruuasta puupelletteihin ja hiekkaan sekä tarvittavat apuvälineet synnytykseen ja isomman hiekkalaatikon, jonka olen palauttanut pentujen lähdettyä.

Ja nyt kun kirjoitan tätä viimeisimmät pennut lähtivät luotani noin pari viikkoa sitten. Kasvattajalla on suunnitteilla vielä yhdet pennut kissoillani, jonka jälkeen ne siirtyvät omistukseeni. Joten seuraavia ihania pentuhetkiä odotellessa. Ja ehkä minustakin tulee kasvattaja joskus.

-Mira